Kävelin aamulla kerrostalon rappuja alas. Vastaan tuli ensin reilu kolmekymppinen mies ja tämän jälkeen parikymppinen opiskelijatyttö. Yrittäessäni moikata molemmat painavat päätään ja ovat kiirehtivinään.

Siis oikeasti, vaikeako se on sanoa moi, heilauttaa kättä tai vaikka vain nyökätä? Kuulostaa ihan mummotouhulta porata jostain tervehtimisestä, mutta...uargh.
Niitä, jotka asuvat samassa rapussa ja eivät toistuvista yrityksistäni huolimatta tervehdi, olen alkanut tervehtimään normaalia kovemmalla äänellä. Jos väkisin pitää olla vaivautunut, niin annetaan sitten kunnolla aihetta siihen. Hähää.